Korjataanko seurauksia vai ehkäistäänkö ongelmia?

Olen koulutukseltani fysioterapeutti, mikä vaikuttaa vahvasti ajatteluuni.

Fysioterapiaan tullessaan ihminen on aina ihminen, eikä vain diagnoosi tai yksittäinen vaiva. On aina tärkeää selvittää, miten ihminen pärjää arjessaan, mikä rajoittaa hänen toimintakykyään ja millainen tuki auttaisi häntä eteenpäin. Kuntoutuminen vaatii aikaa, oikeita keinoja, yhteistyötä ja usein myös sitä, että kuntoutettava saa apua ajoissa.

Tämä näkökulma on kulkenut mukanani myös poliittisessa työssäni.

Haluan, että hyvinvointipalveluissa ymmärretään ennaltaehkäisyn merkitys. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntoutukseen pääsee ajoissa ja ihminen saa tarvitsemansa tuen ennen kuin vaikeudet kasaantuvat. Tämä edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuutta ja riittäviä resursseja.

Äitinä tiedän myös, ettei lapsen hyvinvointia voi erottaa muun perheen jaksamisesta. Kun yksi perheenjäsen tarvitsee tukea, sen vaikutukset koskettavat usein koko perhettä.

Siksi haluan tuoda päätöksentekoon näkökulmaa, jossa katsotaan ihmisen koko elämäntilannetta ja päätösten pitkäaikaisia vaikutuksia. Hyvinvointi ei synny yksittäisestä palvelusta, vaan siitä, että oikeat asiat tunnistetaan ja niihin tartutaan oikeaan aikaan.

Minulle toimiva yhteiskunta on sellainen, joka ei ainoastaan hoida seurauksia, vaan auttaa ihmisiä pysymään toimintakykyisinä, osallistumaan ja elämään hyvää, oman näköistä elämää.

Ennaltaehkäisy, kuntoutus ja oikea-aikainen tuki eivät siis ole ylimääräisiä menoja. Ne ovat välttämättömiä panostuksia ja valintoja, jotka vaikuttavat suoraan sinne minne pitääkin.

Ihmisiin.