Jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen

Köyhyydestä puhutaan helposti numeroina, tulorajoina ja tilastoina. Lapselle se näyttää toisenlaiselta.

Lapselle se voi tarkoittaa sitä, ettei voi lähteä kavereiden kanssa samaan harrastukseen. Että kaikkien kavereiden syntymäpäiville ei voi osallistua, kun ei ole varaa lahjaan. Että uusien talvikenkien osto siirtyy vielä kuukaudella. Tai sitä, että lapsi oppii jo aivan liian pienenä olemaan pyytämättä, koska tietää, ettei rahaa ole.

Suomessa 137 400 lasta eli vuonna 2024 pienituloisessa perheessä. Se on lähes 14 % lapsista. Lasten aineellinen puute on lisääntynyt: vuonna 2021 sitä koki alle neljä prosenttia lapsista, vuonna 2024 jo kymmenen prosenttia. 

Tietenkään pienituloisuus ei kerro kaikkea perheen elämästä, eikä rahalla mitata hyvää vanhemmuutta. Mutta rahalla on aika paljon tekemistä sen kanssa, kuinka monta ylimääräistä huolta perheen arkeen mahtuu.

Olen erityislapsiperheiden kanssa työskennellessäni nähnyt myös sen, kuinka helposti taloudellinen tilanne vaikeutuu silloin, kun lapsi tarvitsee tavallista enemmän hoitoa, kuntoutusta tai vanhemman aikaa. Aina työn tekeminen täydellä teholla ei edes ole mahdollista.

Köyhyyden ehkäisemisessä ei siis ole kyse vain siitä, että ihmiselle annetaan juuri sen verran rahaa, että hän jotenkin pärjää.

Kyse on myös siitä, pääseekö lapsi mukaan harrastuksiin ja osaksi yhteisöä. Siitä, saako hän tarvitsemansa tuen ja avun. Siitä, onko perheellä turvallinen koti ja vanhemmilla voimia olla läsnä lapsilleen, kun arki täyttyy rahahuolista. 

Köyhyyttä ei poisteta yhdellä päätöksellä. Mutta päätöksillä voidaan joko helpottaa sitä tai tehdä siitä syvempää.

Jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen.

Tänään 17.10. vietetään kansainvälistä päivää köyhyyden poistamiseksi.